She olikin he...

Kävin eilen viemässä postilaatikossa olleita vanhoja kirjeitä Guesthousen toimistoon. Ja kysäisin sit samalla, että koska mahtaa kämppis saapua. Sain vastauksen, että she is coming today.. Jännää! Illalla kävin sitten kaupungilla ihmettelemässä ruokafestareita/messuja, ja sillä aikaa oli kämppikseni saapunut. Ja ylläri-ylläri hän olikin he! Vähän noloa, mutta luulin häntä ensin kämppiksen poikaystäväksi, kunnes selvisi että hän on ihan itse muuttanut asuntoon. En tiiä, onko Guesthouse sekoillut jotain vai eikö niillä oo tapana välittää sukupuolista edes pienissä soluasunnoissa. Kämppis on siis Fernando ja kotoisin Espanjasta, jostain Sevillan lähellä olevasta pikkupaikasta. No, varmasti ihan opettaivaista asua toiselta puolelta Eurooppaa kotoisin olevan kanssa. Eikä se toisaalta ole mikään tae, että tytön kanssa olisi helpompaa asua...

Täällä on nyt siis menossa Preuve- nemint, eli van- hassa kaupungissa yksi iso aukio on täytetty paikal- listen ravinto- loiden standeilla ja sitten on tietty lava ja esiintyjiä. Enem- mistö oli keski-ikäisiä, kaupungin eliitti näyttäy- tymässä, ja no oikeasti enim- mäkseen  onneksi ihan tavallista kansaa. Aukion ympärillä olevat kirkot ja muut rakennukset oli nätisti valaistu, ei ollukaan vielä niistä kuvia.  Itekseni siellä palloillessa ja kuvaillessa tuli pari tyyppiä juttelemaan, ihmettelivät kovasti miksi ihmeessä kukaan tulee Suomesta tänne opiskelemaan. No, sitä ihmettelin vähän itekin, kun oli niin kova ikävä Oskua. Skype ja videopuhelut onneksi auttaa ikävään :)

Olin kuullu jo juttua paikal- listen oudosta musiikkimausta, ja sain eilen sille vahvistuksen kun näin paikallisen Güntherin/ Frede- rikin eli Fabri- zion ja sen veljen. Paikal- liset osasi biisit ulkona ja hoilot- ti innoissan mukana, toisaalta parin kuuntelu kerran jälkeen kuka vaan osaisi biisit ulkoa vaikkei kieltä osaiskaan. Kukaan muun esiintyjistä ei saanu samanlaista yleisöä ja yhtä isoja hurrauksia. Tosta linkistä pääsee kattomaan Fabriziota :) http://www.youtube.com/watch?v=zjhQc6j9RR0 

Kävin eilen myös tapaamassa koululla yhtä tätsyä, joka kertoili kaikenlaisista käytännön jutuista. Sain paikallisen opiskelijakortin ja yliopiston t-paidan sekä ison kanssa infomatskua, eli luettavaa viikonlopuksi. Samalla selvis syksyn aikatauluja sen verran, että vika tentti on pe 3.12. Katoin sitten samantien lentoja, ja Airberlinillä oli taas halpoja lentoja. Lentolippu kotiin on nyt ostettu sunnuntaille 5.12. :) Samalla selvisi myös, että mulla on syyslomaa viikko 42, eli 18.-25.10., ku olin osannu valita kurssit taktisesti oikein eri vuosikursseilta.

 
 

Turisteilua & nähtävyyksiä

Eilen oli sitten turisteilun ja nähtävyyksien vuoro. Onnistuin valitsemaan loistavan päivän, sillä aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta ja ekat vesipisarat tulivat vasta kotia kohti pyöräillessä. Täällä nimittäin sataa päivittäin ja useita kertoja. Nytkin parhaillaan.

Ennen kaupungille lähtöä huolsin hieman pyörää ja sain huomata, että 3 euron sijoitus ketjuöljyyn kannatti. Pyörä tuntui kuin uudelta ja vaihteetkin vaihtuivat sujuvammin :)

Ensimmäisenä kohteena oli Stadhuismarkt, eli kaupungin talon aukiolla keski- viikkoisin ja per- jantaisin pidet- tävä tori. Hämmen- tävää oli kangas- ja ompelutarvi- kemyyjien runsaus. Samaa ihmettelin jo Berliinissäkin, kun en Suomessa muista nähneeni vastaavaa.

Torilta matka jatkui kohti kaupungin halkovaa Maas-jokea ja sen yli uudemmalle puolelle keskus- taa. Talot on keskustassa van- hoja ja tunnelmal- lisia, pieniä muutaman kerroksen korkeita ja aivan vieri vieressä. Talojen lisäksi ihmettelin  kaup- poja ja suunnistin Centre Ceramiqueta katsastamaan. Paikallinen pääkirjasto olikin hieno ja uusi, mutta kirjastokortti jäi vielä hommaamatta, kun olisi pitänyt olla kopio vuokrasopimuksesta tai muu todistus asumisesta. Kaupungin taidemuseo olisi ollut samoilla nurkilla, mutta aurinko houkutteli olemaan ulkona, joten museo sai jäädä toiseen kertaan. 

Takaisin joen koti-puolelle ja paikalliseen "kai- variin" eli Stad- parkiin. Puistoa voisi kutsua myös linnapuistoksi, koska puiston erottaa vanhasta kaupungista kes- kiaikaiset muurit. Muurin historiaa oli selvitetty useammassakin kohdassa, mutta tekstit olivat hollanniksi, joten historia ei nyt ihan auennut. 

Puiston jälkeen palasin vanhan kaupungin pikku kujille, joista ei ota selvää, mihin niitä pitkin pääsee tai joutuu. Vastineeksi tosin löytää kivoja kahviloita, pikku putiikkeja tai söpön aasi patsaan. Luulen pysyneeni kartalla, mutta joka kerta oon tähän mennessä tullut johonkin tuttuun paikkaan ihan eri suunnasta kuin kuvittelin, vähän kuin Maltsussa aikanaan :)

Kotimatkalla kävin vielä paikallisessa tarjoustalossa eli Kvantumissa ostamassa uuden tyynyn, maksoi 4 e, mutta on miljoona kertaa parempi kuin vanha. Nyt onkin hyvä laskea öitä orientaatioviikon alkuun, enää 4, odotan sitä jo niin kuin pienenä joulua.

Kuvia kämpästä

Kuten huomaatte koulu ja muut aktiviteetit ei oo alkanu vielä, kun taas päivittelen blogia. Sain hommattua kamera-piuhan, joten laitan tällä kertaa lähinnä kuvia kämpästä, myöhemmin sitten muustakin.

Tässä talossa nyt sitten asustelen, alimmassa kerroksessa kolmas ovi vasemmalta, ei tosin taida tässä juurikaan erottua. Sinänsä hassua, kun pääsee taas pitkästä aikaa suoraan kadulta kämppään sisään.

Hieman karu näkymä ovelta käytävään, josta ekana vasemmalla kodinhoitohuone, tokana kylppäri ja vikana mun huone, käytävän perällä toinen makkari ja oikealla keittiö.

Aika hulppeeta, että on kodinhoitohuonekin, jossa pestä ja kuivatella pyykit. Eipä oo semmosta ollut viimeksi kuin kotona-kotona asuessa. Naulakosta päätellen siellä on sitten syksymmällä tarkoitus säilyttää ulkovaatteita.

Keittiö on askeettinen, mutta  toimii. Astioita on just se kaksi mukia, kaksi lautasta jne. Eipä pääse tiskivuoret suuriksi kasva- maan. Tiskialtaan yläpuo- lella on se eilen mainittu vedenlämmityspömpeli. Olin yllättynyt, kun kaapista löytyi astioiden kuivaus- teline, ei tarvinnutkaan kuivata astioita ite :)

Kylppäri on karu, mutta siisti kiitos viikottaisen siivojan! Täällä käydään siis kylppäri siivoomassa talon puolesta, mutta muuten pitää siivoota ihan ite. Taas yksi outo ratkaisu lisää..

Ja tässä makkari ovelta päin. Tällaset toimisto- verhot on paikalliset sälekaihtimet, näyttää aina- kin naapurissa olevan samanlaisia. Kämpässä oleva tyyny on ihan älyttömän iso, joten pitänee mennä tyynykauppaan ennen kuin niska kuolee. 

Ja vastakkaisesta nurkasta.. Kuten ehkä huomaatte, niin kaikki Ikeasta. Eipä se mitään, ihan viihtyisä huone, vaikkakin karu, kun ei viitti kamalasti sisustaa. Tuntuu oudolta kun vaatekaappi ja kirjahylly on puolityhjät, eipä menny kauaa tavaroita purkaessa ja paikoilleen laittaessa. Helpoin muutto ikinä!

Nyt oikeesti päästään Maastrichtiin :)

Ukkosen pauhatessa ulkona on ihan kiva pysyä sisällä ja sitten onkin hyvää aikaa kirjotella lisää blogiin...

Matka Prahasta Maastrichtiin meni yllättävän nopeasti junalla, ensin yöjuna Dusseldorfiin ja siitä kolmella eri paikallisjunalla Maastrichtiin. Paikallisjunat ei saksalaisiksi ollut kovin täsmällisiä, ja aikataulusekoitukset sai sen aikaan, että loppumatkaan Dusseldofrista meni 2,5 tunnin sijasta 3,5. Paikallisen HOAS:in eli UM Guesthousen toimisto olikin onneksi melko keskustassa ja avaimet saatuani ja ekan vuokran maksettuai sain onneksi kyydin kämpälle ja ystävällinen setä näytti mistä löytyy mitäkin. Ja pääsin vihdoinkin nukkumaan :)

Kämppä on Malbergin kaupunginosassa, reilun kilsan päässä Belgian rajasta. Eli kaupungin reunamilla, mutta tää on sen verran pieni kaupunki, että keskustaan on matkaa nelisen kilsaa ja 6 km koululle, joka on ihan toisella puolen kaupunkia. Tällä hetkellä asun vielä yksin, mutta toiseen huoneeseen on tulossa myöhemmin mulle kämppis. Kämppä ei oo uusinta huutoa, mutta ihan ok kunnossa. Mun huoneessa on jopa oma parveke :) Toisessa huoneessa ei ole parveketta, mut se on sitten parvekkeen verran isompi. 

Keittiössä on kaasuhella, ja kaasulla lämpenee myös vesi. Vettä lämmittävä pömpeli on keittiön hanan yläpuolella, mutta siitä huolimatta keittiössä saa vain hetken kerrallaan lämmintä vettä. Kun taas samasta pömpelistä riittää suihkuun hyvin lämmintä vettä, outoa. On ihan luksusta, että kämpässä on oma pesukone, eikä tartte olla varailemassa pesutupaa.

Onhan täällä vielä aika yksinäistä, kun ei oo kämppistä eikä muutenkaan tunne ketään. Viikon kuluttua alkaa vaihtarien orientoitumisviikko, ja mitä ehdin ohjelmaa vähän katsomaan niin tiedossa on lähes joka ilta jotkut bileet ja päivisin kaikkea muuta ohjelmaa. Kahden viikon kuluttua alkaa sitten koulu ja arki. Voi olla että ekat PBL:ät käy vähän hitaalla, kun ei oo tottunu puhumaan kouluasioista enkuksi, mutta eiköhän se siitä lähde, kun vaan rohkeesti avaa suunsa.

Pyörä on ihan ehdotan täällä, joten hankin sellasen heti eilen. Facebookista löyty pyörien myynti ja osto sivusto, ja kävi tuuri että just kun kävin katsomassa sitä, niin sinne oli tullut ilmoitus. Sovin myyjän kanssa tapamisen keskustaan ja sain omakseni kuluneen, mutta toimivan mummopyörän, jossa on jopa viisi vaihdetta :) (Täytyy myöntää et olin myyjän suhteen sen verran epäluulonen, että ilmotin Oskulle, mihin oon menossa.. Kai sitä on liian tottunut siihen, että joku tietää, missä liikkuu.) 

Pyörätiet ja -kaistat on täällä ihan eri luokkaa kuin Helsingissä, joten ei tartte hirveesti ihmetellä mistäköhän ajelisi ja uskaltaako mennä autojen sekaan. Pyörien lisäksi täällä on paljon skoottereita, ja on aika hurjaa, kun en oo yhdelläkään kuskilla nähny kypärää, kun musta on jo pelottavaa ajaa pyörällä ilman kypärää.

Kuvia en vielä pystynytkään laittamaan, kun ihan unohdin, että meijän kamerapiuha meni Oskun mukana kotiin. Niinpä kuvia tulee kunhan löydän uuden piuhan jostain... 

Reilu vuorokausi takana Maastrichtissa

No niin, tästä se alkaa blogin kirjoittelu sekä vaihtarielämä. Takana siis ihanat puoltoista viikkoa Berliinissä ja Prahassa Oskun kanssa, ja edessä syksy Maastrictissa.

Reissu sujui kaikin puolin hyvin, hotellit olivat kivoja, sujuva julkinen liikenne helpotti molemmissa kaupungeissa olemista, nähtiin enemmän kuin olis oikeesti jaksanut, mutta rentouduttin myös välillä. Ehkä parasta Berliinissä oli erilaiset katutaiteilijat sekä Liquidrom, jossa lilluttiin ihanan lämpimissä suolavesialtaissa ja kuunneltiin samalla vedenalaista musiikkia. Saunottiin lisäksi erilaisissa saunoissa ja päästiin saunottajan löylytettäviksi, heitti nimittäin sellaiset löylyt, ettei ylälauteille ollut asiaa.  Välissä pidettiin tauko ja hierottiin iholle suolaa, jolla oli ilmeisesti jotain terveysvaikutuksia. Huvittavaa oli se, et me suomalaisina oltiin sekasaunoissa siveellisesti pyyhkeissä, kun paikalliset oli ihan rennosti ihan vaan alasti...

Prahassa puolestaan parasta oli tokavikan illan jazz-risteily ja hotellin läheinen pikkubaari. Risteilyn kanssa kävi ihan älytön tuuri, kun saatiin vikat paikat sisältä, päästiin lämpimään ja ihan bändin lähelle. Bändi oli ihan mahtava, vanhoja ukkoja, jotka osas oikeesti soittaa ja niillä oli ihan älytön meininki keskenäänkin. Näki, että niistä oli oikeesti kiva soittaa. Botskilta mentiin vielä paikalliseen pikkuruiseen kivijalkabaariin, joka oli niin kodikas ja tunnelmallinen, et oitais voitu vaikka muuttaa sinne. Kellon ollessa vähän yli puolen yön ja ilmeisesti sulkemisaika, päätti baaria pitänyt nainen siirtään kelloa ronskisti keittöveitsellä taaksepäin puoltoista tuntia ja jatkaa iltaa. Suomessa ei kellekään tulis edes mieleen, et niinkin vois tehdä.

Tässä nyt vähän reissukuulumisia. Huomenna yritän laittaa vähän juttuu tästä paikasta ja ehkä koitan saada kuvia kämpästä ja muusta... Öitä!