Kirjoittelen vielä lyhyesti viimeistä kertaa Maastrichtista, mutta yritän kirjoitella vielä kotiuduttuani jonkinlaista yhteevetoa syksystä. Pyörä myyty, vikat ruuat ja mausteet lahjoitettu kavereille ja tavarat pakattuna, nyt siis edessä enää viimeiset unet ja sitten matkalle kotia kohti. 4 kk hurahti nopeasti, tuntuu kuin olisi ollut reissussa enintään neljä viikkoa. Mutta toisaalta kun miettii, mitä kaikkea ehtinyt syksyn aikana kokemaan ja näkemään tuntuu kuin olisi ikuisuus lähdöstä ja Helsinkin kovin kaukaiselta. Hullua, että olen siellä takaisin n. 15 tunnin kuluttua.
Syksyyn olen erittäin tyytyväinen ja päätavoite tuli täytettyä, eli enkun puhumista ei tarvitse jännittää, päinvastoin se on jopa miellyttävää. Ystäviä on löytynyt ympärimaailmaa, tosin paikallisiin tutustuminen onnistunut heikommin. Jos paikallisesta kulttuurista ei oppinutkaan niin syvällisesti, niin monen maan kulttuuria tunnen nyt huomattavasti paremmin. Erityisesti saudien kulttuurista ja tavoista tiedän paljon enemmän kuin olisi osannut koskaan kuvitella tietäväni.
On myös aika kiittää rakkailta saamastani tuesta ja kannustuksesta. Erityisesti haluan kiittää Oskua, joka yllytti lähtemään. Todennäköisesti ilman Oskua en olisi koskaan tullut lähteneeksi ja saanut näitä kaikkia kokemuksia. Oskua pitää myös kiittää uskon valamisesta silloin kun koti-ikävä on iskenyt ja tuntunut, ettei tästä tule mitään. Varsinkin parin ensimmäisen viikon aikana Oskun antama tuki kantoi yli vaikeuksien ja väsymyksen. Kiitos kuluu myös perheella ja ystäville, jotka soitteluiden, viestien ja vierailujen avulla ovat koti-ikävää lievittäneet.
Nyt aika lopettaa, pakata läppäri ja mennä nukkumaan. Pian nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti